Opiskelijat, nuo rakkaimmat ystäväni

Tämä blogi on omistettu yliopiston opiskelijoille, mutta rajatusti. Et tapaa postauksissamme Laatukyylää, Yleisneroa tai Turbotyttöä, vaan pelkästään kolikon kääntöpuolen. Päähenkilömme, olkaa hyvät:

V.I.P., Very Important Person, haluaa tulla kohdelluksi silkkihansikkain, koska hän on erityislaatuinen ja ainutkertainen yksilö. Hän tulkitsee kurssien tehtävänannot omalla tavallaan ja järkyttyy silminnähden, jos professorit ja assistentit eivät ole samaa mieltä. Aikataulut ovat hänelle tuntematon käsite, mutta yleensä hän saa kaiken palautetuksi ajoissa, koska on niin rakastunut teksteihinsä ja sanomisiinsa. V.I.P. voi olla yhtä lailla mies tai nainen, mutta jälkimmäiset aiheuttavat verbaalisten taipumustensa takia suuremmat vahingot.

Psykopaatti ei välitä opiskelusta, hän haluaa vain koota suoritukset rekisteriin hinnalla millä hyvänsä. Usein psykopaatti äänestää itsensä ryhmän vetäjäksi ja jakaa tehtävät, mutta ei tee itse mitään. Yksilötöissä hän hyödyntää Googlen tarjoamia mahdollisuuksia tai ostaa valmiin työn kaksi vuotta aiemmin valmistuneelta kaveriltaan. Esitystilanteessa hän raportoi copypastensa tulokset kovalla ja vaikuttavalla äänellä ja opettajat ihastelevat kuorossa hänen “laaja-alaista osaamistaan ja näkemystään”. Tentit aiheuttavat psykopaatissa suunnatonta vitutusta ja yleensä hän tulee niihin krapulassa, joillakin on tuoretta viinaa mukana ja aromi salissa sen mukainen. Psykopaattiopiskelijat ovat lähes poikkeuksetta miespuolisia.

Pikakiitäjä muistuttaa läheisesti malliopiskelija Turbotyttöä, mutta häneltä puuttuvat kaikki tämän positiiviset ominaisuudet. Pikakiitäjä valitsee kurssin sieltä ja seminaarin täältä, mutta poistuu ensimmäisen luentotunnin puolivälissä kuntosalille ja rientää sen jälkeen miespuolisten Kokoomusmarttojen kevätmessujen suunnittelupalaveriin. Hänellä on kannettavan tietokoneensa opiskelukansiossa satoja word-dokumentteja, jotka sisältävät kansilehden ja puoli sivua kesken jäänyttä tekstiä. Pikakiitäjä ajaa kurssivastaavat hermoromahduksen partaalle, sillä V.I.P.:in tapaan hän katsoo olevansa oikeutettu suorittamaan harjoitustyöt ja tentit milloin huvittaa. Pikakiitäjän akateemiset kyvyt rajoittuvat opinto-oppaan selailuun ja vierailevien konsulttien kanssa kahvitteluun luennon tauolla.

Kriisipesäke on kadottanut elämänhallintansa, sikäli kun hänellä on koskaan sitä ollutkaan. Hän ei pysty aloittamaan mitään ajoissa saati suunnittelemaan itselleen työjärjestystä. Hän tulee luennolle vääränä päivänä ja unohtaa, koska on tenttiviikko. Jos häneltä kysytään, miksi hän ylipäätään tuli opiskelemaan, vastaukset ovat sekavia ja ympäripyöreitä. Kaikki on pielessä ja Kriisipesäkkeen mielestä vika on opintojen ohjauksessa, opetuksen huonossa laadussa, henkilökunnan pedagogisessa kyvyttömyydessä, opintotuen kannustamattomuudessa, työnsaannin vaikeudessa ja mikroluokkien onnettomassa varustelutasossa. Henkilökunta joutuu muuttamaan sähköpostiosoitteensa ja puhelinnumeronsa salaisiksi, koska ne täyttyvät Kriisipesäkkeen vihaisista purkauksista ja lisäaika-anomuksista. Jos Kriisipesäke onnistuu itsekieriskelystään huolimatta valmistumaan säällisessä ajassa, kyseessä on yleensä liittoutuminen Psykopaatin kanssa.

Bimbo voi nimestään huolimatta olla kumpaa sukupuolta tahansa, harvoin kuitenkaan epäselvä välimuoto. Yläluokilla ollessaan Bimbolla oli suuria vaikeuksia muistaa, milloin Suomi itsenäistyi, ja sinniteltyään neljässä vuodessa lukion läpi hän on unohtanut sen uudestaan. Perheen isä toivoo lapsensa päätyvän arvostetulle akateemiselle alalle, ja kustantaa Bimbon kalliille valmennuskurssille. Hän ei ymmärrä juuri mitään integraalilaskennasta, solubiologiasta tai monimutkaisista oikeudellisista järjestelmistä, mutta pääsee lopulta yliopistoon laskeutumalla katon kautta. Siellä hän ottaa tehtäväkseen opiskelijabileiden järjestämisen ja päärynäsiiderin hankintaan liittyvät logistiset operaatiot. Niiden lomassa hän käy luennoilla tapaamassa ystäviään ja puhumassa kännykkään. Suurin osa henkilökunnasta ei koskaan ehdi nähdä Bimboa livenä, paitsi ne, jotka käyvät perusopiskelijoiden tapaan ylioppilaskunnan tilaisuuksissa. Kun lopulta huomataan, että Bimbolle on vuosien saatossa kertynyt vain kuusi suorituspistettä, hän on jo jäänyt äitiys/isyyslomalle ja palaa sen jälkeen työelämään opintonsa keskeyttäneenä. Se toinen puolisko on useimmiten Pikakiitäjä tai kotipaikkakunnalta matkaan tarttunut audisti-hifisti.

Explore posts in the same categories: Opiskelijat

8 Comments on “Opiskelijat, nuo rakkaimmat ystäväni”

  1. kuka kumma Says:

    Mikä mahtaa olla se kategoria, johon kuulun. Olen kypsässä iässä, muutaman lapsen isä, kokopäivätyötä tekevä ja siinä sivussa opiskeleva. Useasti olen joutunut selittelemään ja ruinaamaan, milloin uusintatenttiä, milloin lisäaikaa.

    Yritän kaikkeni, mutta aina ei voi lykästää. Hävettää käydä ruinaamassa, nyt tiedän, että sikaniska ikiassaritohtori haistattaa näemmä pitkät takanapäin tällaisille luusereille

  2. assari Says:

    Kategoria “Elämän viemät”?

    Heillä on perhe, kokopäivätyö ja luottamustoimet, kaupan päälle sisäinen tai ulkoinen opiskelun pakko. Monet selviävät hyvin tästä huolimatta, siksi heitä ei näy täällä, paitsi milloin muuttuvat hetkellisesti Kriisipesäkkeiksi. Ei kannata hävetä vaan sopia ne aikataulut suoraan ja ajoissa – kaikilla on helpompaa.

    Täällä ei haistatella kenellekään, ei ainakaan takanapäin, vaan tarvittaessa yhtä avoimesti kuin Elämän viemät tuoksuttaessaan aineensa henkilökuntaa jouston loppumisesta jo seitsemännen deadlinen kohdalla.

    Blogaamisen perimmäisin ilo on uusissa termeissä, kuten “ikiassaritohtori”. Whatever that is =)

  3. Yksi ope Says:

    Loistavat kategoriat. Kiitos piristyksestä :)

    V.I.P:n tunnistin heti, tosin olen lähinnä törmännyt siihen ulkomailta tulleeseen versioon jonka veli on töissä _isossa_firmassa_ ja näin ollen _tärkeä_ henkilö ja kyllähän jokainen assari sillon ymmärtää että tätä opiskelijaa pitää kohdella aivan erityisen hyvin.

    Elämää nähneet oli hyvä lisä. Oma alalajinsa on työelämää nähneet jotka jo tietävät kaiken ja joiden näin ollen pitäisi päästä kurssista läpi ihan siksi että ovat niin hyviä tyyppejä.

    Mukavia opiskelijoitahan nämäkin ovat, mutta yhteisymmärrykseen pääseminen vaatii välillä hiukan työtä. :)

    Niin, ja on niitä opetusblogeja olemassa.. niitä ei ehkä ole listattu blogilistaan mutta tunnen useammankin blogaavan yliopisto-opettajan.

  4. assari Says:

    Totta puhut. Hyvä näin, nimittäin nuo yliopistoväen blogit! Listan ulkopuolella olen törmännyt vain pariin hajaosumaan ja aitoja aktiiveja olisi mukava lukea lisää.

    Ja totta kai myös peruskoulu- ja keskiasteen opettajilla on sanansa sanottavana. Koeklassikkojen esiäiti: “Mitä pahaa veljet tekivät Joosefille? – Myivät liian halvalla.”

  5. Mirfva Says:

    Eipä jäänyt kukaan noista roikkumaan yliopistolle, saati tyypittelemään bloggissaan.

  6. assarinvastaanotto Says:

    Jep, ei tuosta joukosta. Muutama joskus yritti, mutta saivat sittemmin lähtöpassit – kaikki virkavelvoitteet hoitamatta, julkaisut kopioituja ja niin edelleen.

    Jälkikäteen hieman ihmeteltiin miten he selviävät firmoissa, mutta ehkä joillakin aloilla on vielä löysää rahaa tyrkyllä löysemmän kontribuution tyypeille.

  7. Salla Brunou Says:

    Hih, hyvät luokat! Surullista kyllä, musta taisi yhdeksän vuoden akateemisella uralla tulla viime kädessä Psykopaatti. :)

    Kukakumma tuo mieleen opintoneuvoja-aikojen aikuisopiskelijat: “Pitäisi tulla jatkamaan näitä opintoja kun työnantaja sellaista vihjasi. Mehän asutaan jo tuolla toisella puolen Suomea, kai näitä voi tehdä etänä? Ai osa-aikatöihin, en minä pysty kun on sitä asuntolainaa. Niin ja meille syntyi juuri toinen lapsikin!”

    Näitä miehiä kuunnellessa välillä ihmetytti, että koskahan ne niitä matikan pakollisia harjoituksia tekevät. Päivät töissä, illat kotona vastasynnyttäneen vaimon ja kahden vaippaikäisen kanssa. Sanovatko ne vaimolle että minä menen tuonne toiseen huoneeseen, älkää häiritkö, vai heräävätkö neljältä aamulla harkkoja laskemaan?

    Osa kai siitä rumbasta selvisi ja valmistui, mutta kyllähän tuossa yhtälössä pitäisi jo supermiehen kyvyt olla…

  8. Miiu Says:

    Loistavat kategoriat :)
    Tunnistan itseni hetkellisesti lähes jokaisesta kategoriasta – ainakin ulkoisesti on varmasti vaikuttanut sille. Toisaalta onneksi kilpailuvietti “pelasti” ja valmistuin sukulaisten ja itseni yllätykseksi suht’ normiajassa.


Comment: