On abien ahdistuksen aika

Erehdyin lukemaan tulevien opiskelijoiden keskusteluja, vaikka joskus voisi nukkuakin. Nyt yöunet menivät.

Vuodesta toiseen sama kierre: liikaa ylioppilaita, rajatusti jatko-opiskelupaikkoja, epävarmuutta omista mahdollisuuksista, äidin, isän, sedän ja kummin esittämät odotukset eivät vastaa omia haaveita. Kirjoitukset puhkaisevat vatsahaavan ja laukaisevat angiinakierteen, naapuripöydän tyttö oksentaa ainereaalinsa päälle. Kokeet menevät joko liian heikosti (lääketiede, oikeustiede) tai liian hyvin (käytännön ammatit).

Juhlissa lakki kiristää päätä. Kaikki ahdistaa.

Lukion lopussa eletään omituisessa myyttien maailmassa. Yo-kirjoitukset on opettajien toimesta demonisoitu jo ensimmäisenä koulupäivänä ja kyyti jatkuu samanlaisena kautta vuosien. Yliopisto on kuin tarujen Atlantis, yhtä kaukainen ja pahasti upoksissa. Koulutuksen korkeimmissa pyhätöissä ajatellaan opetettavan jotain ylimaallisen hienoa, jonka ymmärtäminen vaatii poikkeuksellista neroutta ja lahjakkuutta. Tämän kaiken sisäistettyään on valmis astumaan suoraan yhteiskunnan huipulle, pullottavan palkkapussin pohjattomaan nirvanaan.

Voi voi. Vähänpä tiesi lukiolainen.

Ei siitä niin kauan ole, ettenkö tietäisi kertoa, mikä muuttui. Ja tätä sentään kutsutaan joissakin papereissa nk. kovaksi alaksi.

1) Arjen koulumaisuus vaihtuu vapaampiin valintoihin. Suomeksi se tarkoittaa sitä, että täytyy sisäistää oma tapansa oppia; kärryiltä putoaminen ei kannata (kokemusta on).

2) Opetuksen sisältö ei enää ailahtele banaanikärpästen risteyttämisestä isojakoon ja todennäköisyyslaskentaan, vaan kurssit todennäköisesti tukevat toinen toisiaan.

Siinä hyvät uutiset. Sitten huonot: vastavalmistuneiden palaute on vuodesta toiseen samansuuntaista. Opiskelu on liian teoreettista, se on ajastaan jäljessä, eikä valmista työelämään. Nyt kun tämä saatiin sanotuksi, niin rentoutukaamme kaikki yhdessä ja lakatkaamme odottamasta koulutuksen myyttistä ihmettä tulevaksi.

Etten antaisi vallan surkuhupaisaa kuvaa aiheesta, todettakoon, että vaakakupissa on paljon muutakin – esimerkiksi oma vapaus, oppimisen riemu, ajattelevaiset, fiksut ja elämää nähneet ystävät sekä ainalennokas yliopiston henkilökunta.

Explore posts in the same categories: Opiskelijat